Kategoriat
Uutiset

Ilonen Designin ja Tammer-Golfin yhteistyö jatkuu uuden kenttähankkeen parissa

Tampereen kaupunginhallitus teki maanantaina 13.6.2022 odotetun päätöksen, jonka myötä Tammer-Golfin nykyisen Ruotulassa sijaitsevan kentän alueelle rakennettaan raitiotie ja uusi asuinalue. Kokonaan uudelle kentälle osoitetaan näillä näkymin maa-alue Nurmi-Sorilasta.

Ilonen Designin ja Tammer-Golfin yhteistyö on jatkunut jo muutaman vuoden. Ilonen Design on monisyisen hankkeen aikana laatinut useita erilaisia reititysehdotuksia ja esiselvityksiä myös Ruotulan alueelle ja ollut tekemässä myös kaupungin toimeksiannosta kattavia esiselvityksiä Nurmi-Sorilan alueen sopivuudesta golfkenttärakentamiseen.

Ilonen Design ja Tammer-Golf allekirjoittivat tällä viikolla aiesopimuksen Nurmi-Sorilan uuden kentän suunnittelusta, joten hyvä yhteistyö mielenkiintoisen hankkeen parissa jatkuu. Suunnittelun aloittaminen vaatii luonnollisesti sen, että Tammer-Golf saa kentälle uuden maa-alueen ja rahoituksen.

Nurmi-Sorilan alue on pääasiassa kauniisti kumpuilevaa peltomaata, jonne ilmettä antavat monimuotoiset pienet kallioiset metsäsaarekkeet. Myös alustavan maa-alueen koko on huippuluokan kentälle ja laadukkaille harjoitusalueille riittävän suuri (n. 80 hehtaaria). Ilonen Designin, Tammer-Golfin ja myös Tampereen kaupungin visiot maailmanluokan kentän toteuttamisesta ovat hyvin samankaltaiset. Tämä tarjoaa erinomaisen lähtökohdan korkeatasoisen kentän toteutukselle. Lisämausteen hankkeeseen tuo ympärivuotisen asumisen ja golfkentän saumaton yhdistäminen uudeksi haluttavaksi asuinalueeksi.

”Parin vuoden pyörittelyn jälkeen tämä projekti otti kertarysäyksellä sellaisen askeleen, mistä uskallettiin vain unelmoida”, hehkuttaa Mikko Ilonen.

”Yhteinen sävel on löytynyt kaupungin ja Tammer-Golfin kanssa. Tämä on mahtava mahdollisuus nykyisille ja tuleville Tammer-Golfilaisille ja koko Suomen golfillekin”, Mikko visioi.

”Lähdin Espoo Golfista Tampereelle ennen kaikkea tämän projektin vuoksi. Nyt asiat ottivat ison askeleen, vaikka itse toteutukseen on vielä monta mutkaa ja useamman vuoden työsarka”, toteaa Tammer-Golfin tuore toiminnanjohtaja Markku Ignatius.

Ignatius on vakuuttunut siitä, että Ilonen Design on juuri oikea kumppani hankkeelle.

”Tunnen koko Ilonen Design tiimin keskeiset henkilöt jo vuosien varrelta ja olen todella vakuuttunut, että tämä projekti ei jää ainakaan osaamisesta ja intohimosta kiinni”, Ignatius sanoo.

Hankkeen seuraavat vaiheet ovat alueen kaavoitus ja rahoitus- ja liiketoimintamallin kiteytys. Sitä ennen on kuitenkin kaupungin taholta onnistuttava tarvittavassa maanhankinnassa, koska kohteessa on muutama yksityinen maanomistus, jotka ovat laadukkaan kokonaisuuden kannalta kriittisiä.

Hankkeen aikataulu tarkentuu sitä mukaa, kun asiat kaupungin osalta etenevät.

Hankkeesta medioissa:

Kategoriat
Uutiset

Mikko’s Backtee Challenge käyntiin Kerigolfissa

Ilonen Designin ja Kerigolfin yhteistyö näkyy kentälle tehtävien muutosten lisäksi myös yhteisinä markkinointitekoina. Yksi sellainen – Mikko’s Backtee Challenge – käynnistyi kesäkuun alkupuolella kun Mikko kävi pelaamassa oman tuloksensa mielenkiintoisen kisan pohjalle.

Kyseessä on Kerigolfin takatiiltä pelattava tasoitukseton lyöntipelikisa, johon voi osallistua kuka tahansa alle 15 tasoituksella pelaava golfari. 11.9.2022 päättyvän kisan 12 parasta saa kutsun Kerigolfissa syyskuun lopulla järjestettävään MBC-finaaliin. Voittajalle on luvassa reissu myöhemmin julkaistavaan upeaan golfkohteeseen. Kisakierroksia saa pelata kisakauden aikana niin monta kuin haluaa.

”Kauden paras kierros mukavassa ryhmässä hienokuntoisella kentällä. Oli tosin myös kauden ensimmäinen kierros ja siinä valossa lähipeli vielä vähän ruosteessa”, kertoi Mikko 76 lyönnin kierroksensa jälkeen hymynkare suupielessään.

Mikon pelikavereiksi valikoitui SoMe-haasteen kautta Keuruulaiset Jussi Väliaho ja Petri Salmijärvi. SoMe-haasteessa yllytettiin pelaajia perustelemaan miksi juuri heidät tulisi valita Mikon pelikavereiksi. Raati valitsi Jussin ja Petrin tarinan parhaaksi ja kutsui heidät Kerigolfiin. Ryhmän täydensi Kerigolfin lupaava junioripelaaja Tomi Viinanen.

Ei ole ikinä jännittänyt niin paljon ykköstiillä kuin tänään. Mutta oli kyllä elämäni ikimuistoisin kierros huikealla kentällä”, Jussi kommentoi tuoreeltaan kisakierroksen päätyttyä.

Lisätietoja Mikko’s Backtee Challengesta löytyy Kerigolfin kotisivuilta.

Kerigolfin kenttä on erinomaisessa kunnossa. Kuvat: Kerigolf, Timo Seppäläinen
Kategoriat
Uutiset

Ilonen Design mukaan Kerigolfin kehitysprojektiin

Savonlinnan kupeessa sijaitseva Kerigolf käynnistää mittavan kehityshankkeen ja on valinnut suunnittelukumppanikseen Ilonen Designin. Hankkeen tavoitteena on sekä Kerigolfin kentän nostaminen kotimaisten kärkikenttien joukkoon että asiakaskokemuksen merkittävä kehittäminen. Hanke istuukin kuin nenä päähän Ilonen Designin kokonaisvaltaiseen 360-filosofiaan.

”Ensi sysäys yhteistyölle tapahtui viime elokuussa Kivitippu Openissa ja nyt jo odotellaan kuumeisesti lumien sulamista, että päästään ensimmäisten töiden kimppuun”, Ilonen Designin Lead Designer Mikko Ilonen kertoo.

”Olemme erittäin iloisia, että Ilonen Design innostui hankkeestamme ja otti haasteen vastaan. Vaikka kenttäkehityksen vaikutukset tulevat näkymään vaiheittain sitä mukaa, kun ne valmistuvat, toteutus käynnistyy välittömästi. Uusia palveluita ja tapahtumakonsepteja marssitetaankin esille jo tulevana kesänä”, kertoo Kerigolfin toimitusjohtaja Soili Pelkonen.

Mikko Ilonen, toimitusjohtaja Soili Pelkonen ja hallituksen puheenjohtaja Jyrki Seppä

”Asioiden etenemisvauhti kertoo Kerigolfin hienosta nykytilasta, draivi on siellä tosi kova. Odotuksissa on, että jo tänä vuonna päästään tekemään jotain näkyvää. Pitkän ajan suunnitelmat pitää vielä hioa kohdalleen ja alkaa laittamaan töitä aikajanalle. Yhteistyö on ollut vaivatonta ja se varmasti kehittyy entisestään, kun projekti etenee”, Mikko toteaa.

Sekä Mikko, että Ilonen Designin kokenut kenttien rakentaja, Design Partner Kai Hulkkonen ovat yhtä mieltä siitä, että käsissä on jotain erityistä.

”Kerigolfin maa-alue on ainutlaatuinen Suomigolfissa ja mielestäni Suomen paras paikka golfkentälle. Kerigolf sijaitsee useiden maailman huippukenttien tapaan hiekkapohjaisella alueella ja tämä tarjoaa mielettömät mahdollisuudet kentän kehittämiselle kohtuukustannuksin”, Kaitsu iloitsee.

Reikä 12, pitkähkö par3:n, on yksi rei’istä, jossa on mahdollista tehdä todella näyttävä muutos.

”Makeinta saitissa on ehdottomasti vaihteleva maasto, joka takaa varmasti monipuolisen golfkokemuksen. Omasta mielestäni kentän paras osio, reiät 11-14, on tällä hetkellä vähän piilossa ja se saadaan melko pienellä vaivalla tuotua uudelle tasolle”, Mikko avaa Kerigolfin potentiaalia.

”Usealla reiällä pitää pelattavuutta ja sitä kautta kokemusta kentästä parantaa, erityisesti klubipelaajan näkökulmasta. Kyllä meillä on odotuksena, että Kerigolf alkaa kipuamaan maan pidetyimpien kenttien joukkoon. Siitä tulee aktiivipelureille jokakesäinen must pelikohde”, Mikko toteaa.

Hanke on kiinnostava paitsi kentän tarjoaman kehityspotentiaalin kautta, myös kokonaisuutena. Kerigolfilla on vahva ymmärrys siitä, että pelaajan saamaa kokemusta pitää kehittää myös muilta osin.

”Kerigolfin asettamat tavoitteet ovat korkealla ja niihin pääseminen edellyttää myös kentän ulkopuolisten tekijöiden määrätietoista kehittämistä. Koko asiakaspolku arvioidaan ja sitä kehitetään Kerigolfin tarinaa rakentaen. Siksikin tämä hanke on meille niin innostava, tässä ollaan kehittämässä aika kokonaisvaltaisesti Kerigolfia täysin uudelle tasolle”, toteaa Ilonen Designin partner, Sami Markkanen.

Lue mediatiedote tästä

Kategoriat
Blogi

Joka askeleessa mukana

Vierailin syyskuun alussa Golfpisteen Podcastissa. Keskustelimme podcastin hostien Jere Jaakkolan ja Sami Sarpakunnaksen kanssa kenttien suunnittelusta monesta kulmasta.

Keskustelimme mm. siitä, että Suomessa alkaa olla monia kenttiä iässä, joka vaatii korjauksia ihan teknisistäkin syistä. Samalla voidaan tehdä ”samaan rahaan” merkittäviä parannuksia esimerkiksi kentän pelattavuuteen, mutta myös golfklubin houkuttelevuuteen ja asiakaskokemukseen.

Sain avata, miten tärkeää meille Ilonen Designissa on olla mukana hyvin monisyisten kenttäprojektien jokaisessa askeleessa. Siten varmistetaan haluttu, laadukas lopputulos ja positiivisia vaikutuksia myös liiketoimintaan.

Pääsin myös kertomaan missäpäin maailmaa on minusta ne kaikkein parhaat kentät. Ja minne rakentaisin kentän, jos voisin sen tehdä ihan minne vaan. Kuuntele, saatat yllättyä 🙂

Pääset kuuntelemaan Golfpisteen Podcast-jaksoa täällä.

Kategoriat
Blogi

Craftmanship, eli lapion paluu

Golfkenttäarkkitehtuuri /-rakentaminen voidaan jakaa karkeasti kolmeen aikakauteen. Ensimmäinen aikakausi kesti noin aikojen alusta toiseen maailmansotaan. Tuolloin lähes kaikki tehtiin käsin tai hyvin pienillä / yksinkertaisilla koneilla. Tavoitteena oli luoda mielenkiintoisia esteitä ja suhteellisen tasaisia pelipintoja niillä keinoilla mitä käytössä oli (lapio, hevonen, jne). Joihinkin paikkoihin oli halvempi rakentaa, kun toisiin. Erityisesti vuosina 1910-1937 (ns. Golden Age of Golf Course Architecture) syntyi aivan käsittämätön määrä klassikkokenttiä.

Toinen aikakausi alkoi sotien jälkeen, jolloin amerikkalaiset olivat oppineet siirtämään maata puskutraktorilla. Kaikki tehtiin mahdollisimman isoilla koneilla mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman yksinkertaisesti. Samalla kastelujärjestelmät yleistyivät ja näin ruohokin saatiin kasvamaan melkein missä vain. Tarvittaessa 18. viheriön taakse lisättiin vielä keinotekoinen vesiputous. Etenkin 80- ja 90-luvuilla golfkenttiä rakennettiin ennen kaikkea talojen takapihoiksi. Tätä aikakautta kutsutaan usein nimellä Dark Ages.

Viimeisin, eli parhaillaan meneillään oleva kausi alkoi noin vuonna 1990 ja liikkeelle panevana voimana oli muuan Dick Youngscap, joka palkkasi Bill Cooren (ja Ben Crenshaw’n) suunnittelemaan ja rakentamaan uuden kentän Nebraskan Sandhills -alueelle (blogin pääkuvassa). Herrat reitittivät dyynimaisemaan 130 reikää, valitsivat noista rei’istä mielestään parhaan mahdollisen 18-reiän yhdistelmän, muotoilivat griinit, bunkkerit ja tiit. Joku kävi perässä laittamassa kastelun. Työkaluina tiimillä oli muutama pieni puskutraktori, mutta pääasiassa vain ”sandpro”, lapio, jne. ”Minimalismi” oli syntynyt – lähes huomaamatta. Tosiasiassa Bill Cooren suuri innovaatio oli se, että jos maa-alue on sellainen, että siinä ei ”valmiita” golfreikiä näy, niin siihen ei kannata kenttää rakentaa. Käytännössä tästä syystä golf syntyi juuri linkseillä…

Golfrakentamisen huipulla on palattu malliin, jossa väkimäärä työmaalla kasvaa ja työkalujen ja koneiden koko on mieluummin pienenemään päin. Miksi näin? Ensin lyhyt katsaus ranking-listoille…

Golfkenttä-rankingejä on monenlaisia. Joillekin listoille pääsee maksamalla, mutta isoimpien lehtien listat ovat (ainakin toivottavasti) lahjomattomia. Arvostetuin lienee Golf Magazine:n listaus, joka elää huomattavasti muita listoja vähemmän. Alla on listattuna toisen maailmansodan jälkeen rakennetut Top50-kentät.

14. Sand Hills, Mullen, Nebraska (1995)

24. Pacific Dunes, Bandon, Oregon (2001)

26. Friar’s Head, Riverhead, Long Island, New York (2003)

27. Tara Iti, Te Arai, Uusi-Seelanti (2015) (Katso Jacob Sjömanin video)

35. Barnbougle Dunes, Bridport, Tasmania, Australia (2004)

43. Cabot Cliffs, Inverness, Nova Scotia, Kanada (2006)

44. Cape Kidnappers, Hawke’s Bay, Uusi Seelanti (2004)

Ei yhtään Top50-kenttää vuosilta 1945-1994…

Kyse on lopulta siitä, että yksityiskohdat ratkaisevat. Uskon, että nyt on löydetty sopiva kultainen keskitie, eli bulkkihommat tehdään nopeasti ja tehokkaasti isoilla koneilla, mutta thanks to Bill, taide on palannut kenttien rakentamiseen, ja taidetta on fiksumpi tehdä vähän pienemmillä koneilla. Kaikki yllä mainitut kentät ovat visuaalisesti uskomattoman hienosti maastoon ”veistettyjä”.

It’s the experience, stupid!

Kun aikaisemmin maailman parhaat kentät oli rakennettu joko Skotlantiin tai suurten metropolien kylkeen ns. country club -mallilla, Sand Hills aloitti ”destination” -kenttien suuren tulemisen (vaikka onkin privaattiklubi). Dick Youngscap ajatteli, että Sand Hillsistä voi tehdä niin hyvän, että varakas jenkki lentää mieluummin Nebraskaan kuin Havaijille. Ja näin kävi. Mike Keiser kopioi mallin ja hänen perustamassaan Bandon Dunes Golf Resortissa pelataan nykyään noin 200.000 kierrosta vuodessa ja pikaisella nettihaulla selvisi, että päivä kohteessa maksaa noin 500 dollaria.

Cabot Links tarjoaa huiman golfkokemuksen kaikilla mittareilla.

Cabot Links (tai Bandon Dunes tai Cape Kidnappers) sijaitsevat hienoimmissa paikoissa mitä maapallolta löytyy ja samalla joka mielessä todella kaukana massaturismista. Joskus tuntuu itsestäkin näillä kentillä pelatessa, että miksi ihmeessä täällä ei ole muita.

Voisiko tästä vetää johtopäätöksen, että ihmiset kyllä maksavat ja matkustavat ihan mielellään, kunhan asiakaskokemus on kunnossa? Niin kuin joku viisas on joskus sanonut ”Same, same but different…”

Ympäristömme

Väittäisin myös, että kun vielä 2000-luvun alussa golfkenttien täytyi kaupallisista syistä olla ”manikyyrattuja” Augustan malliin, niin tämän päivän kuluttaja hyväksyy, että nyt mennään luonnon ehdoilla. Pelkästään golflehtien kenttäjuttuja lukemalla huomaa suuren muutoksen selvästi luonnollisempaan suuntaan.

Eikä tietysti haittaa, että mm. R&A ja USGA pitävät ympäristöasioita hienosti esillä (kts. esim. Pinehurst US Open 2014). Myös omakohtaista kokemusta minulta löytyy. Sand Valley Puolassa ja Pärnu Bay Virossa poikkeavat parinkymmenen vuoden takaisesta ”as green as green can be” -ideaalista melkoisesti ja siitä huolimatta suomalaiset golffarit ovat ottaneet molemmat paikat hienosti vastaan.

Pärnu Bayn bunkkerien tekoa. Etualalla ”seppien” työkaluja.

Mitä seuraavaksi?

Who the hell knows. Asiakkaat haluavat ainutlaatuisia kokemuksia, ”sepät” ovat palanneet tekemään golftaidetta lapiolla ja samaan aikaan myös ympäristöasiat vaikuttavat kuluttajan odotuksiin. Nämä trendit jatkavat vahvistumistaan, mutta aika näyttää miten se tulee näkymään kentillä.

Kai

P.S. Jos jaksoit tänne asti, niin lue vielä Golflehden päätoimittaja Jere Jaakkolan juttu matkasta Nova Scotiaan. Timantti.

Kategoriat
Blogi

Kuinka kaikki alkoi?

Muutama vuosi takaperin sain soiton Sami Markkaselta. Hän kutsui minut kahville itsensä ja Kai Hulkkosen kera Vuosaaren golfkerholle. Silloin minulla ei ollut juurikaan tietoa, kuka on tämä Kai Hulkkonen. Kain nimi ja kuva olivat esiintyneet jossain luetussa golflehdessä, mutta sen parempaa kuvaa minulla ei miehestä ollut. Samin sen sijaan olen tuntenut jo vuosia. Ollaan molemmat uitu Suomi-golfin syvässä päädyssä jo parikymmentä vuotta.

Tapaamisemme koski mahdollista yhteen lyöttäytymistä golfkenttien suunnitteluun liittyen. Ajatuksemme olisi kotimaan kentissä ja niiden remonttitarpeissa. Keskustelimme myös uusien projektien mahdollisuudesta.

Jo lyhyen intron ja ideoinnin jälkeen huomasin, että homma voisi hyvinkin toimia tällä porukalla. Koko kolmikkomme on parhaassa iässä, meillä on tarpeeksi kokemusta taustalla ja kova motivaatio laittaa rattaita pyörimään.

Samin minuun kohdistuneet myyntipuheet purivat siis heti. Ymmärsin olevani aistit hereillä ja valmis johonkin uuteen. Sellaiseen uuteen, jota jo kouluaikanani tapailin. Ollessani yläasteella piirtelin kuvaamataidon tunneilla mielikuvituskenttiä aikamoisen läjän. Se kaiketi oli itselleni sen ajan mentaaliharjoittelua pelaajana. Harmi, ettei niistä piirustuksista ole enää jäljellä muuta kuin hatara muisto.

Jatkoimme yhteydenpitoa ja aloimme kukin tahoillamme ja yhdessä porukalla pohtia tulevaa. Varsinkin itselleni avautui loistava mahdollisuus jättää oma kädenjälkeni suomalaisille golfkentille ja -klubeille.

Peliurani aikana kenttien suunnittelu oli ollut ajatuksen tasolla mielessä monestikin. Se oli aina sellainen kortti, joka oli tarkoitus katsoa peliuran jälkeen, sitten kun on enemmän aikaa.

Ensimmäisistä keskusteluista on nyt edetty pitkälle ja oikeanlainen porukka on kasassa. Kai tulee suoraan alan ytimestä, hänellä on todella kokonaisvaltainen ymmärrys golfkentistä ja loistavat kontaktit alan harjaantuneimpiin tekijöihin. Sami taas tuntee golfalan mahdollisesti paremmin kuin omat taskunsa. Minä hiipuvana golfpelaajana haluan tietenkin pysyä golfissa kiinni, vaan en omassa pelissäni.

Ymmärsin Ilonen Designille olevan kysyntää jo ennen kuin yrityksemme oli pystyssä. Puhelimeeni oli tullut peliuran loppuvaiheilla muutama yhteydenotto suomalaisilta kentiltä. Josko Ilosta kiinnostaisi olla mukana remonttiprojekteissa, joissa laitettaisiin jo hiipunutta tuotetta parempaan jamaan?

Aika ei ollut vielä noina aikoina kypsä. Utelut toivat kuitenkin itselleni varmuuden siitä, että oikeilla jäljillä ollaan – ja ettei Ilosen nimeä ole Suomi-golfin skenessä vielä unohdettu.

Vuosaaren ensitapaamisesta on nyt vierähtänyt pari vuotta ja ollaan tultu tähän pisteeseen. Pääsemme tulemaan ulos projektin kanssa, joka on itselleni henkilökohtaisesti erittäin mielenkiintoisen.

Kytäjä Golf on kentistä se, jossa olen viettänyt aikuisiälläni eniten aikaa golfin parissa. Valmentajani Timo Rauhala alkoi tehdä työtään Kytäjän mailla heti kerhon alkuvaiheista lähtien, ja suurin osa golfharjoittelustani tällä vuosituhannella tapahtui juuri Kytäjällä. Timon kanssa ollaan vietetty Southin ja Northin kentillä laatuaikaa kesästä toiseen. Lahti-Kytäjä väliä on tullut ajettua golfhanska kädessä kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja tämän golfpelin hienoutta samalla ihmetellen.

Nyt Kytäjä haluaa palata takaisin Suomen ykköseksi ja nousta Euroopan valioiden joukkoon. Tuntuu mahtavalta, että Ilonen Design saa olla tässä kehitysprojektissa mukana, vieläpä ensimmäisenä projektinaan! South Eastin layout on jo nykyisellään ehkä maamme paras, mutta tällä porukalla siitä on mahdollista remontoida vieläkin parempi.

Nyt sen varmaan voi jo sanoa ääneen: seuraava urani, jota hahmottelin kuvaamataidon tunneilla jo ennen varsinaisen peliurani käynnistymistä, on alkanut.

Mikko

Kategoriat
Blogi

Mieleenpainuvan golfelämyksen anatomia

On pitänyt tehdä jo pitkään lista pelaamistani kentistä. Aloittanut olen, mutta homma ei ole edennyt. Reilun kolmenkymmenen pelivuoden jälkeen tekeminen vaatisi hieman aikaa ja todennäköisesti pari lasia punaviiniä.

Sen tiedän, että Suomessa olen pelannut 94 kenttää. Ja golfia olen pelannut 25:ssä maassa. Arvioni on, että olen pelannut noin 350-400 eri kenttää. Lupaan tehdä listan pian valmiiksi ja palata tähän numeroon.

Olen ollut onnekas, sillä minulla on golfkavereita, jotka ovat raahanneet mukanaan maailman kentille. Työnikin puolesta olen päässyt reissaamaan bägin kanssa. Joukossa on myös maailman huippukenttiä. Laskin, että olen pelannut Golf Digestin World top100 -listalta 18 kenttää. Top 10:stä peräti neljä. Maailman top100 ilman USA:n kenttiä -listalta olen pelannut 26 kenttää. Kyllä, nautin suunnattomasti kenttien bongaamisesta. Se on minulle ehdottomasti yksi golfin suola.

Kenttien ja niiden tarjoaman elämyksen vertailu on ihan mahdottoman vaikeaa puuhaa. Varsinkin, jos kentällä on pelannut vain kerran. Niin moni asia voi vaikuttaa juuri sinä päivänä kokemukseen kentästä. Yleisin syy on, että oma peli ei kulje ja useimmitenhan se ei kulje. Ainakaan siten, kun haluaisi tai olettaisi. Sää voi myös olla karu ja taistelu luonnon elementtejä vastaan voi kirjaimellisesti vesittää kokemuksen. Jos peliseura pilaa elämyksen, niin silloin voi jo vähän katsoa peiliinkin.

Kun pelasin ensimmäisen kerran Old Coursen St. Andrewsissa, startteri muistutti, että avauksissa on aina reilusti tilaa vasemmalla (paitsi rei’illä 9 ja 10, joilla on tilaa oikealla). ”Don’t miss right”, startteri sanoi. Slaissasin jokaisen draivini oikealle ja peli oli lievästi sanoen tuskaista. Kentän vasen puoli jäi kokematta.

Castle Stuartissa satoi ensimmäiset kahdeksan reikää rakeita ja lämpötila oli ”feels like” +1. Haittasiko kokemusta? Todellakin!

Eliessä minulla oli niin järjetön heinäallergia, että energia kului niistämiseen ja aivasteluun. Onpa joskus saattanut itseaiheutettu päänsärkykin vaikuttaa kokemukseen kentästä.

Eikä ne kentätkään aina voi täydellisessä tikissä olla. Tällöin tosin huippukokemukseen tähtäävät kentät huomioivat sen hinnassa. Näin kävi Alister MacKenzien suunnittelemassa Pasatiempossa, jossa oli kolme tiipaikkaa remontissa. Green feen hintaa oli sen vuoksi laskettu 60%.

Okei, lienee tullut todistettua, että moni asia voi mennä kierroksella pieleen ja fiilis olla siksi huono. Tähän pitää golfkenttienkin varautua ja luoda muita elementtejä, jotka voivat fiiliksen vielä pelastaa.

Joskus kentän maisemat ovat yksinkertaisesti niin upeita, ettei kehtaa mököttää. Itselle näin kävi kerran Praia del Reyssä. Kaikki kentät eivät toki sijaitse Praia del Reyn tavoin kallion harjalla, valtameren rannalla (toki vain reikien 13-16 osalta).

Ty Coch Inn

Tarjoiluilla ja tarinoilla voi myös tehdä paljon. ”Walesin Pebble Beachillä”, Nefyn&Districtillä on huima halfway house nimeltään Ty Coch Inn alhaalla kallion juurella, suojaisan kalastajasataman hiekkarannalla. Siinä paikallisen panimon alea siemaillessa, walesilaista pekonileipää mussuttaessa ja merenpoukaman yli kohti Mt. Snowdonia katsellessa edellisväylän triplakin unohtui.

Al Zorahin kentällä oli aivan ”bränikät” ja huippulaadukkaat rangepallot ja täydellinen ruohopinta. Siinä kelpasi kolme korillista duffailla.

Bränikkää palloa ilmaan

Toisinaan kentän design on sellainen, että huononakin pelipäivänä voi tulla – usein yllättäviä – onnistumisia. Näin kävi minulle tuolla Elien niistokierroksella. Juonikas links tarjosi mahdollisuuden birdien kimppuun vaihtoehtoisillakin lyönneillä.

Ja tietenkin historiallisella Old Coursella nyt on mahdoton olla huono fiilis. Ja varmaan Augustassakaan ei sapettaisi edes neljän putin jälkeen. Tai jos Pebble Beachillä drive lipeäisi mereen.

Nyt voitaisiin jo päästä itse otsikkoon kiinni. Se tosin lupaa ihan liikaa, en minä tiedä mikä on mieleenpainuvan golfelämyksen anatomia. Tai ei kai siihen ole yhtä kaavaa edes olemassa.

Se on kuitenkin varmaa, että kenttien pitäisi olla liikaa luottamatta pelkästään reikien 1-18 tuottamaan hurmaan. Toki golfkenttä on aina se keskeinen elementti mieleenpainuvan elämyksen luomisessa, se on selvää. Joskus kenttä on vain niin hyvä, että se riittää. Mutta kentän lisäksi on varmaan sata tai tuhat muuta asiaa, joilla pelaajan kokemaan voidaan – usein hyvin pienellä vaivalla – vaikuttaa.

Asiakaspolku pitää vain kartoittaa kunnolla siitä kohdasta lähtien, kun pelaaja kääntyy golfkentälle vievälle tielle, aina siihen saakka, kun hän poistuu samaa reittiä.

Eräs kansainvälinen risteily-yhtiö teki ansiokasta asiakastutkimusta, mutta tuloksissa ihmetytti se, että saapuessaan laivaan ihmiset olivat usein huonolla tuulella. Tämä tuntui yhtiöstä ihmeelliseltä, sillä ihmiset olivat lähdössä lomareissulle. Miksi silloin ollaan huonolla tuulella?

Asiakkaita haastateltuaan yhtiölle selvisi, että satamaan johtanut tie ruuhkautui todella helposti ja ihmiset juuttuivat pitkäksi aikaa autojonoihin. Takapenkillä lapset alkoivat muuttua hieman levottomiksi. Tielle risteily-yhtiö ei voinut tehdä mitään, mutta jonotuksen mukavuusasteelle kyllä.

Yhtiö alkoi jakaa jonottajille pillimehuja ja muuta pientä herkkua, jolloin lapset rauhoittuivat, aikuisten verenpaine laski ja kaikki olivat laivalle saapuessaan paremmalla tuulella ja arvatenkin lompakko höllempänä.

Ja siitähän asiakaskokemuksessa golfkentänkin osalta on lopulta kyse: miten se palvelee kassavirtaa. Suomessa kentät saavat hyvää dataa mm. Pelaaja Ensin -työkalun avulla. Sen lisäksi olisi hyödyllistä benchmarkata hyviä konsepteja maailmalta, löytää omat vahvuudet ja rakentaa se oman kentän juttu, joka tuo pelaajan aina uudelleen takaisin. Eikä pelkästään tuo takaisin vaan saa jakamaan elämystään myös muille.

”Se juttu” on ollut kaikilla tässä blogissa mainituilla kentillä olemassa. Niihin kaikkiin haluan ehdottomasti palata. Miksi?

Kokemukseni oli niin pirun hyvä. Kaikesta huolimatta.

Sami