Kategoriat
Uutiset

Ilonen Design mukaan Kerigolfin kehitysprojektiin

Savonlinnan kupeessa sijaitseva Kerigolf käynnistää mittavan kehityshankkeen ja on valinnut suunnittelukumppanikseen Ilonen Designin. Hankkeen tavoitteena on sekä Kerigolfin kentän nostaminen kotimaisten kärkikenttien joukkoon että asiakaskokemuksen merkittävä kehittäminen. Hanke istuukin kuin nenä päähän Ilonen Designin kokonaisvaltaiseen 360-filosofiaan.

”Ensi sysäys yhteistyölle tapahtui viime elokuussa Kivitippu Openissa ja nyt jo odotellaan kuumeisesti lumien sulamista, että päästään ensimmäisten töiden kimppuun”, Ilonen Designin Lead Designer Mikko Ilonen kertoo.

”Olemme erittäin iloisia, että Ilonen Design innostui hankkeestamme ja otti haasteen vastaan. Vaikka kenttäkehityksen vaikutukset tulevat näkymään vaiheittain sitä mukaa, kun ne valmistuvat, toteutus käynnistyy välittömästi. Uusia palveluita ja tapahtumakonsepteja marssitetaankin esille jo tulevana kesänä”, kertoo Kerigolfin toimitusjohtaja Soili Pelkonen.

Mikko Ilonen, toimitusjohtaja Soili Pelkonen ja hallituksen puheenjohtaja Jyrki Seppä

”Asioiden etenemisvauhti kertoo Kerigolfin hienosta nykytilasta, draivi on siellä tosi kova. Odotuksissa on, että jo tänä vuonna päästään tekemään jotain näkyvää. Pitkän ajan suunnitelmat pitää vielä hioa kohdalleen ja alkaa laittamaan töitä aikajanalle. Yhteistyö on ollut vaivatonta ja se varmasti kehittyy entisestään, kun projekti etenee”, Mikko toteaa.

Sekä Mikko, että Ilonen Designin kokenut kenttien rakentaja, Design Partner Kai Hulkkonen ovat yhtä mieltä siitä, että käsissä on jotain erityistä.

”Kerigolfin maa-alue on ainutlaatuinen Suomigolfissa ja mielestäni Suomen paras paikka golfkentälle. Kerigolf sijaitsee useiden maailman huippukenttien tapaan hiekkapohjaisella alueella ja tämä tarjoaa mielettömät mahdollisuudet kentän kehittämiselle kohtuukustannuksin”, Kaitsu iloitsee.

Reikä 12, pitkähkö par3:n, on yksi rei’istä, jossa on mahdollista tehdä todella näyttävä muutos.

”Makeinta saitissa on ehdottomasti vaihteleva maasto, joka takaa varmasti monipuolisen golfkokemuksen. Omasta mielestäni kentän paras osio, reiät 11-14, on tällä hetkellä vähän piilossa ja se saadaan melko pienellä vaivalla tuotua uudelle tasolle”, Mikko avaa Kerigolfin potentiaalia.

”Usealla reiällä pitää pelattavuutta ja sitä kautta kokemusta kentästä parantaa, erityisesti klubipelaajan näkökulmasta. Kyllä meillä on odotuksena, että Kerigolf alkaa kipuamaan maan pidetyimpien kenttien joukkoon. Siitä tulee aktiivipelureille jokakesäinen must pelikohde”, Mikko toteaa.

Hanke on kiinnostava paitsi kentän tarjoaman kehityspotentiaalin kautta, myös kokonaisuutena. Kerigolfilla on vahva ymmärrys siitä, että pelaajan saamaa kokemusta pitää kehittää myös muilta osin.

”Kerigolfin asettamat tavoitteet ovat korkealla ja niihin pääseminen edellyttää myös kentän ulkopuolisten tekijöiden määrätietoista kehittämistä. Koko asiakaspolku arvioidaan ja sitä kehitetään Kerigolfin tarinaa rakentaen. Siksikin tämä hanke on meille niin innostava, tässä ollaan kehittämässä aika kokonaisvaltaisesti Kerigolfia täysin uudelle tasolle”, toteaa Ilonen Designin partner, Sami Markkanen.

Lue mediatiedote tästä

Kategoriat
Blogi

Alister MacKenzie alennuksessa

Vietin pari vuotta sitten reilun viikon San Franciscon alueella Kaliforniassa ja muun ohjelman sekaan oli mahdollista sovittaa muutama golfkierroskin. Mukana matkassa oli onneksi pari intohimoista golfaria, joiden kanssa pelejä suunniteltiin. Meille oli itsestään selvää, että yksi kierros pitää saada pelata vajaan puolentoista tunnin ajomatkan päässä majapaikastamme Palo Altosta sijaitsevalla Montereyn alueella, oli kenttä sitten mikä tahansa.

Montereyn kuuluisimmalla kentällä Pebble Beachilla oli valitettavasti Senior PGA Tourin kisa menossa ja koska ikäkään ei vielä ihan kisaan riittänyt, jäi Pebble seuraavaan kertaan. Saimme kuitenkin ajan Spanish Bayhin, joka sekin oli erinomainen tapa menettää Monterey-neitsyys.

Pasatiempon avausväylältä voi ihastella merimaisemia.

Mutta tämän blogin aihe ei ole legendaarinen Montereyn golfalue, josta sinänsä riittäisi kirjoiteltavaa useaankin blogiin. Toki Monterey liittyy tähänkin kirjoitelmaan siten, että siellä sijaitsee yksi maailman arvostetuimmista ja himoituimmista kentistä, Cypress Point (linkin takana GolfDigestin mahtava video kentän joka reiästä), jonka on suunnitellut otsikossa mainittu Alister MacKenzie. Otsikon toinen osa eli ”alennuksessa” ei sen sijaan liity mitenkään Cypress Pointiin. Ikinä.

Alister MacKenzie (1870-1934) oli skotlantilaissyntyinen, myöhemmin Amerikkaan asettunut golfarkkitehti, jonka kuuluisimmat kentät eivät esittelyjä kaipaa: jo mainittu Cypress Point, Augusta National, Royal Melbourne (West), Lahinch… Kolme ensin mainittua esiintyy lähes poikkeuksetta maailman kenttälistauksien top kympissä.

Top100-listoilla esiintyy paljon muitakin MacKenzien kenttiä. Yksi niistä on MacKenzien oma suosikki Pasatiempo*, joka sijaitsee Santa Cruzissa, Palo Alton ja Montereyn puolivälissä. Pasatiemposta piti myös muuan Bobby Jones, joka siellä pelattuaan kutsui MacKenzien suunnittelemaan Augusta Nationalin.

Kännykkäkuva kierrokseltani, kentän kunto oli todella hyvä.

Etsiessämme tiiaikoja San Franciscon alueelta GolfNow:n listaukseen ilmestyi Pasatiempo Golf Club, joka kiinnitti huomioni. Hetken löi tyhjää, mutta sitten tajusin, että kyseessä on nimenomaan se MacKenzien Pasatiempo. Rajallisen Amerikan maantieteen hahmotuskykyni vuoksi en ollut ollenkaan tajunnut, että Pasatiempo oli noin lähellä Palo Altoa.

Ihmetykseni nousi uusiin sfääreihin, kun näin green fee -hinnan: 100$. Pasatiempon listahinta on tällä hetkellä GolfNow:ssa 325$ (golfautolla 365$), silloinkin se oli jo 300$:n nurkilla. Tutkittuani GolfNow:ta tarkemmin, hinnalle löytyi selitys: Pasatiempossa oli meneillään tiipaikkaremontti, jonka takia kentällä tulisi olemaan muutama väliaikainen tii käytössä.

Kun vaihtoehtona oli pelata joku ”coyote creek -tusinatuote” 50$:lla tai vähän vajavainen Pasatiempo satkulla, oli valinta erinomaisen helppo. Tiiajat kiinni ja nokka kohti Santa Cruzia!

Ajellessamme kohti Pasatiempoa, kolmikkomme kesken heräsi kuitenkin pieni epäilys siitä, mitä tuleman pitää. Voiko tällaista kuuluisaa top100-kenttää myydä noin isolla alennuksella? Millainenhan kentän remonttitilanne oikeasti on? Oliko tässä sittenkin koira haudattuna…?

Saavuttuamme klubille meidät otettiin erittäin ystävällisesti vastaan ja heti kättelyssä pahoiteltiin sitä, että kentällä on pientä remonttia meneillään, eikä se siten vastaa normaalia Pasatiempon kokemusta. Asia ok ja kiitos tiedosta, anna jo ne golfauton avaimet ja let’s go.

Pasatiempon ehkä kuuluisin greeni, #16, oli todella muodokas ja mielenkiintoinen.

Kentällä oli lopulta kolme tai neljä väliaikaista tiipaikkaa, kaikki kuitenkin ruohopintaisia ja normaalin tiipaikan oloisia. Eivät häirinneet sitten niin yhtään. Pari reikää toki pelattiin normaalia lyhyempänä (1, 3 & 9), muuten kenttä oli normaalissa setupissa. Ok, väylät olivat varmaan sateiden takia hieman pitkässä ruohossa, mutta muuten kaikki oli mielestämme kohdallaan.

Kenttä itsessään on mahtava ja mieleenpainuva. Se on todellakin sitä, mitä lupaa: toinen toistaan mielenkiintoisempia ja visuaalisempia reikiä sisältävä legendaarisen arkkitehdin suunnittelema huipputason kenttä rauhallisessa, kauniissa Kalifornialaisessa miljöössä. Kun tähän lisätään erittäin hyvä ja amerikkalaisittain jopa vähäeleisen tyylikäs palvelu ja maittava ruoka (erityismaininta half way housen burger dogille, paikan spesialiteetille), oli kokemus kauttaaltaan erinomainen.

The Burger Dog

Pasatiempo näyttää tiedostavan hyvin tarkkaan, mikä heidän asiakaslupauksensa on. Myös lupaukseen sitoutuminen on esimerkillistä. Jos lupaukseen ei syystä tai toisesta juuri sillä hetkellä pystytä, se viestitään avoimesti ja yksi konkreettisimmista viesteistä on hinta.

Tämä on omiaan entisestään vahvistamaan Pasatiempon asiakaslupauksen uskottavuutta. Kun pelaaja tulee Pasatiempoon ja heittää tiskiin 325$, voi hän luottaa siihen, että kokemus todellakin vastaa kentän antamaa asiakaslupausta. Lähes 70% alennus hinnassa taas kertoo siitä, että Pasatiempossa standardi on asetettu todella korkealle (mikä toki johtuu myös vaativasta markkina-alueestakin). Noinkohan satasen GF:n jälkeen seuraava askel on kentän sulkeminen pelaamiselta, kunnes kokemus on asiakaslupauksen minimitasossa?

15. reikä on lyhyt, tarkkuutta vaativa par3.

Jokaisen golfkentän on syytä määritellä ja julkituoda oma asiakaslupauksensa ja reagoida aina viestinnällä ja hinnoittelulla, kun siihen ei päästä. Tällainen johdonmukainen tapa toimia johtaa pitkässä juoksussa entistä tyytyväisempiin asiakkaisiin, kysynnän ja keskihinnan kasvuun ja myös brändiarvon vahvistumiseen, kun yllättäviä pettymyksiä ei tule eteen.

Itse asiassa ilman selkeästi määritettyä asiakaslupausta jää asiakaskokemuskin helposti sattumanvaraiseksi, kun organisaatio ei itsekään tiedä mihin pitäisi tähdätä.

*Pasatiempon on sittemmin vuonna 2006 entisöinyt Tom Doak vastaamaan MacKenzien alkuperäistä designia.

Kategoriat
Blogi

Mieleenpainuvan golfelämyksen anatomia

On pitänyt tehdä jo pitkään lista pelaamistani kentistä. Aloittanut olen, mutta homma ei ole edennyt. Reilun kolmenkymmenen pelivuoden jälkeen tekeminen vaatisi hieman aikaa ja todennäköisesti pari lasia punaviiniä.

Sen tiedän, että Suomessa olen pelannut 94 kenttää. Ja golfia olen pelannut 25:ssä maassa. Arvioni on, että olen pelannut noin 350-400 eri kenttää. Lupaan tehdä listan pian valmiiksi ja palata tähän numeroon.

Olen ollut onnekas, sillä minulla on golfkavereita, jotka ovat raahanneet mukanaan maailman kentille. Työnikin puolesta olen päässyt reissaamaan bägin kanssa. Joukossa on myös maailman huippukenttiä. Laskin, että olen pelannut Golf Digestin World top100 -listalta 18 kenttää. Top 10:stä peräti neljä. Maailman top100 ilman USA:n kenttiä -listalta olen pelannut 26 kenttää. Kyllä, nautin suunnattomasti kenttien bongaamisesta. Se on minulle ehdottomasti yksi golfin suola.

Kenttien ja niiden tarjoaman elämyksen vertailu on ihan mahdottoman vaikeaa puuhaa. Varsinkin, jos kentällä on pelannut vain kerran. Niin moni asia voi vaikuttaa juuri sinä päivänä kokemukseen kentästä. Yleisin syy on, että oma peli ei kulje ja useimmitenhan se ei kulje. Ainakaan siten, kun haluaisi tai olettaisi. Sää voi myös olla karu ja taistelu luonnon elementtejä vastaan voi kirjaimellisesti vesittää kokemuksen. Jos peliseura pilaa elämyksen, niin silloin voi jo vähän katsoa peiliinkin.

Kun pelasin ensimmäisen kerran Old Coursen St. Andrewsissa, startteri muistutti, että avauksissa on aina reilusti tilaa vasemmalla (paitsi rei’illä 9 ja 10, joilla on tilaa oikealla). ”Don’t miss right”, startteri sanoi. Slaissasin jokaisen draivini oikealle ja peli oli lievästi sanoen tuskaista. Kentän vasen puoli jäi kokematta.

Castle Stuartissa satoi ensimmäiset kahdeksan reikää rakeita ja lämpötila oli ”feels like” +1. Haittasiko kokemusta? Todellakin!

Eliessä minulla oli niin järjetön heinäallergia, että energia kului niistämiseen ja aivasteluun. Onpa joskus saattanut itseaiheutettu päänsärkykin vaikuttaa kokemukseen kentästä.

Eikä ne kentätkään aina voi täydellisessä tikissä olla. Tällöin tosin huippukokemukseen tähtäävät kentät huomioivat sen hinnassa. Näin kävi Alister MacKenzien suunnittelemassa Pasatiempossa, jossa oli kolme tiipaikkaa remontissa. Green feen hintaa oli sen vuoksi laskettu 60%.

Okei, lienee tullut todistettua, että moni asia voi mennä kierroksella pieleen ja fiilis olla siksi huono. Tähän pitää golfkenttienkin varautua ja luoda muita elementtejä, jotka voivat fiiliksen vielä pelastaa.

Joskus kentän maisemat ovat yksinkertaisesti niin upeita, ettei kehtaa mököttää. Itselle näin kävi kerran Praia del Reyssä. Kaikki kentät eivät toki sijaitse Praia del Reyn tavoin kallion harjalla, valtameren rannalla (toki vain reikien 13-16 osalta).

Ty Coch Inn

Tarjoiluilla ja tarinoilla voi myös tehdä paljon. ”Walesin Pebble Beachillä”, Nefyn&Districtillä on huima halfway house nimeltään Ty Coch Inn alhaalla kallion juurella, suojaisan kalastajasataman hiekkarannalla. Siinä paikallisen panimon alea siemaillessa, walesilaista pekonileipää mussuttaessa ja merenpoukaman yli kohti Mt. Snowdonia katsellessa edellisväylän triplakin unohtui.

Al Zorahin kentällä oli aivan ”bränikät” ja huippulaadukkaat rangepallot ja täydellinen ruohopinta. Siinä kelpasi kolme korillista duffailla.

Bränikkää palloa ilmaan

Toisinaan kentän design on sellainen, että huononakin pelipäivänä voi tulla – usein yllättäviä – onnistumisia. Näin kävi minulle tuolla Elien niistokierroksella. Juonikas links tarjosi mahdollisuuden birdien kimppuun vaihtoehtoisillakin lyönneillä.

Ja tietenkin historiallisella Old Coursella nyt on mahdoton olla huono fiilis. Ja varmaan Augustassakaan ei sapettaisi edes neljän putin jälkeen. Tai jos Pebble Beachillä drive lipeäisi mereen.

Nyt voitaisiin jo päästä itse otsikkoon kiinni. Se tosin lupaa ihan liikaa, en minä tiedä mikä on mieleenpainuvan golfelämyksen anatomia. Tai ei kai siihen ole yhtä kaavaa edes olemassa.

Se on kuitenkin varmaa, että kenttien pitäisi olla liikaa luottamatta pelkästään reikien 1-18 tuottamaan hurmaan. Toki golfkenttä on aina se keskeinen elementti mieleenpainuvan elämyksen luomisessa, se on selvää. Joskus kenttä on vain niin hyvä, että se riittää. Mutta kentän lisäksi on varmaan sata tai tuhat muuta asiaa, joilla pelaajan kokemaan voidaan – usein hyvin pienellä vaivalla – vaikuttaa.

Asiakaspolku pitää vain kartoittaa kunnolla siitä kohdasta lähtien, kun pelaaja kääntyy golfkentälle vievälle tielle, aina siihen saakka, kun hän poistuu samaa reittiä.

Eräs kansainvälinen risteily-yhtiö teki ansiokasta asiakastutkimusta, mutta tuloksissa ihmetytti se, että saapuessaan laivaan ihmiset olivat usein huonolla tuulella. Tämä tuntui yhtiöstä ihmeelliseltä, sillä ihmiset olivat lähdössä lomareissulle. Miksi silloin ollaan huonolla tuulella?

Asiakkaita haastateltuaan yhtiölle selvisi, että satamaan johtanut tie ruuhkautui todella helposti ja ihmiset juuttuivat pitkäksi aikaa autojonoihin. Takapenkillä lapset alkoivat muuttua hieman levottomiksi. Tielle risteily-yhtiö ei voinut tehdä mitään, mutta jonotuksen mukavuusasteelle kyllä.

Yhtiö alkoi jakaa jonottajille pillimehuja ja muuta pientä herkkua, jolloin lapset rauhoittuivat, aikuisten verenpaine laski ja kaikki olivat laivalle saapuessaan paremmalla tuulella ja arvatenkin lompakko höllempänä.

Ja siitähän asiakaskokemuksessa golfkentänkin osalta on lopulta kyse: miten se palvelee kassavirtaa. Suomessa kentät saavat hyvää dataa mm. Pelaaja Ensin -työkalun avulla. Sen lisäksi olisi hyödyllistä benchmarkata hyviä konsepteja maailmalta, löytää omat vahvuudet ja rakentaa se oman kentän juttu, joka tuo pelaajan aina uudelleen takaisin. Eikä pelkästään tuo takaisin vaan saa jakamaan elämystään myös muille.

”Se juttu” on ollut kaikilla tässä blogissa mainituilla kentillä olemassa. Niihin kaikkiin haluan ehdottomasti palata. Miksi?

Kokemukseni oli niin pirun hyvä. Kaikesta huolimatta.

Sami